04.11.2003
Kun Kiimajärvi liitettiin Naturaan käynnistettiin osakaskunnan ja kyläläisten toivomuksesta tutkimushanke järven tilan selvittämiseksi. Osakaskunnan, Kiimajärven kyläseuran, Äetsän kunnan ja ympäristökeskuksen rahoittamaan tutkimukseen sisältyi mm. valuma-aluekartoitus, sedimenttitutkimus, vesitutkimus, kalastotutkimus, sekä lintu- ja kasvillisuuskartoitukset. Tutkimusten tulosten perusteella laadittiin kunnostussuunnitelma ja kehittämishankehakemus Joutsenten Reitti ry:lle, joka hyväksyi hankesuunnitelman kokouksessaan 27.6.2003
Järvellä uineet ja kalastaneet ovat huomanneet että limalevä tahrii ihon, sekä verkot ja muut kalanpyydykset hyvin nopeasti. Järven matalat alueet kasvavat nopeaa vauhtia umpeen, arvokalat kuten siika ja kuha eivät näytä lisääntyvän luontaisesti. Myös rapukannan elpyminen on pysähtynyt.
Tiukentuneiden päästömääräysten johdosta ulkoinen kuormitus on tehtyjen selvitysten mukaan kohtuullisen hyvin hallinnassa, mutta tilannetta parannetaan edelleen laskeutusaltaiden kaivuilla.
Ulkoisiin päästöihin voi myös jokainen itse vaikuttaa mm. pesuvesien maasuodatuksella, tai vaikkapa sillä ettei pese mattojaan järvessä.
Pääongelmaksi on kuitenkin todettu sisäisen kuormituksen kierre, joka ylläpitää rehevyyttä ulkoisen kuormituksen vähenemisen jälkeenkin.
Mätänevistä ylitiheistä ruovikoista vapautuu fosforia, kuolleet levät vajoavat pohjaan ja kuluttavat hapen, jolloin sedimentistä vapautuu suuria määriä fosforia, ylitiheät särkikalakannat lannoittavat järveä ja lisäksi ne vapauttavat fosforia pohjaa pöyhimällä. Vapautunut fosfori kiihdyttää entisestään uusien levien ja kasvien kasvua ja kierre on valmis.
Lisäksi suuri särkikalapopulaatio käyttää ravintonaan mm. arvokalojen mätiä ja rapujen poikasia, sekä syö järvestä levää ravintonaan käyttävän eläinplanktonin. Oikein valituilla toimenpiteillä tämä kierre on mahdollista katkaista.
Umpeenkasvavia alueita niittämällä pyritään estämään järven päiden umpeenkasvu, ruovikoiden mätänemisestä seuraavat fosforipäästöt, sekä samalla kunnostamaan hauen kutualueita. Kesäaikaista pohjan happikatoa ehkäistään hapettamalla syvänteitä matkimalla veden syyskiertoa, jolloin jäähtynyt pintavesi painuu pohjaan. Vettä siirretään pohjaan kahdella suurella potkurilla jolloin syvännealueiden vesi vaihtuisi noin 1 kk välein. Ideana on ehkäistä fosforin liukeneminen hapettamalla pohjalietteen pintaan kertynyt happivaje pois.
Särkikalanuottauksella pyritään palauttamaan peto- ja särkikalojen suhde noin 30%/70%:iin, jolloin se olisi tutkimusten mukaan sopiva. Lisäksi petokalojen istutuksilla tuetaan tämän suhteen pysymistä oikeana.
Toimenpiteiden myötä Kiimajärven virkistysarvo kasvavaa kun levien kasvu vähenee, verkot pysyvät puhtaampina, arvokala- ja rapukannat elpyvät sekä järven päiden umpeenkasvu pysähtyy.
