Yhteistyössä

Kahdeksan kylän kavereina.

Äetsän kunnan vaakuna

Äetsän kunta

Joutsenten reitti -logo

Joutsenten reitti

EU-lippu

Sakun ja Saritan tarinat

01.04.2004

Oravanpoikanen

Oravanpoikanen

Oravanpoikasen tarina

Elipä kerran pieni oravanpoikanen. Se oli yksin suuressa metsässä, koska se oli pudonnut pesäpuusta. Orava oli pökertynyt ja heräsi vuorokauden kuluttua. Se ihmetteli, missä muut ovat. Orava päätti lähteä etsimään ruokaa. Pieni oravanpoikanen kiipesi puuhun ja alkoi hyppiä puusta puuhun. Se hyppäsi suuren kuusen oksalle lepäämään. Hetken kuluttua oravan eteen lensi pöllö. Orava kysyi pöllöltä:
- Missä olisi kaikkein maukkaimpia tammenterhoja? Pöllö vastasi:
- Kulje tuon pellon poikki niin tulet pienelle niitylle, jonka keskellä on tammi. Orava kulki pellon poikki niitylle. Se pinkaisi juoksuun ja kiipesi tammeen. Se keräsi kaikki tammenterhot ja vei ne vanhaan linnunpesään. Työ oli rasittava ja niinpä orava nukahti. Orava oli umpi unessa, kun pöllö yritti tulla syömään sen. Orava heräsi siihen, kun pöllö laskeutui oksalle. Onneksi oksa oli oravan alapuolella. Orava otti kaikki tammenterhot ja alkoi heitellä pöllöä niillä. Pöllö lähti pois ja orava meni takaisin nukkumaan.
Aamulla oravanpoikanen lähti takaisin metsään. Se meni pellon poikki ja hyppi puusta puuhun kunnes tuli samalle paikalle, mistä lähti. Orava löysi hyvän asuinpaikan. Se muutti ja alkoi kerätä käpyjä talvea varten. Talvi tuli jo seuraavana päivänä eikä orava ollut ehtinyt kerätä paljoakaan siitä mitä olisi pitänyt. Orava söi kaikki keräämänsä kävyt kahdessa päivässä. Se kuoli ruuanpuutteeseen. Pöllö löysi oravan ja vei raadon kotiinsa iltapalaksi.

Saku Siivonen Honkolan koulu 4 lk

Prinsessa Sanna

Olipa kerran kaukaisessa maassa kuningas ja kuningatar. Heillä oli suloinen ja kaunis tytär. Hänen nimensä oli Sanna. Sanna päätti eräänä päivänä lähteä metsään. Sanna näki metsässä paljon eläimiä. Eläimet ryhtyivät seuraamaan Sannaa. Hetken kuluttua Sanna katsoi taakseen ja huomasi eläimet. Siinä oli jäniksiä, peuroja, siili, haisunäätiä ja monia muita eläimiä. Sanna oli sanonut äidille ja isälle, että hän oli kauan metsässä, älkää olko huolissanne minusta. Eläimet olivat tulleet tutuiksi aamun aikana. Eläimet veivät hänet hienoon taloon, mutta ei se niin suuri ollut kuin Sannan koti. Sanna koputti oveen. Kului hetken aikaa kun ovi avautui. Hän näki komean miehen seisovan edessään. Mies kysyi:
- Voinko olla jotenkin avuksi?
Sanna sanoi:
- Voinko jäädä yöksi? Mies kysyi:
- Eikö sinulla ole kotia? Sanna vastasi:
- Kyllä minulla koti on, mutta tulin metsään kävelylle ja ajattelin jäädä vähäksi aikaa, mutta sitten tuli ilta. Mies sanoi:
- Ai anteeksi unohdin esittäytyä, olen Mikael. Sanna sanoi:
- Minä olen Sanna, prinsessa Sanna. Mikael sanoi:
- Tervetuloa matalaan talooni. Mikael sanoi, että kertoisi pahan asian ja se oli täällä metsässä. Sanna ihmetteli ja pyysi Mikaelia kertomaan. Mikael kertoi:
- Täällä metsässä asuu noita, jonka nimi on rupinaama. Rupinaama kiusaa kaikkea elävää: puita, eläimiä ja ihmisiä. Juuri silloin noita tuli ja kysyi:
- Haukutteko te minua? Mikael sanoi:
- Emme me sinua hauku oi ylhäinen Rupinaama, sinullahan on hieno nimi. Noita sanoi:
- Oi kiitos Mikael, olet niin ystävällinen. Haluaisitko tulla palvelukseen ja saisit palkkaa tietysti? Mikael suostui. Hänen olisi määrä aloittaa huomenna. Mikael meni aikaisin nukkumaan, että ehtisi aikaisin Rupinaaman palvelukseen. Aamulla Sanna kysyi Mikaelilta:
- Voisinko minäkin tulla palvelemaan Rupinaamaa? Mikael sanoi:
- Kyllä jos se vaan sopii Rupinaamalle. Niin Sanna ja Mikael lähtivät noita Rupinaaman mökkiä kohti. Noita kysyi:
- Ovatko säännöt selvät? Tyttö, haluaisitko sinäkin palvella minua? Noita kysyi. Sanna vastasi:
- Kyllä minä aioin, mutta sopiiko se teille? Noita vastasi:
- Jaa että sopiiko, no tietysti se sopii, mutta ruoka on sitten palkkanne. Ai niin, mikä sinun nimesi on? Sanna vastasi:
- Minun nimeni on Sanna, prinsessa Sanna, hauska tutustua. Sillä välin kun Sanna ja Mikael raatoivat, Rupinaama meni ulos taikomaan eläimiä kivipatsaiksi. Kun noita palasi mökilleen hän meni nukkumaan. Mikael ja Sanna ottivat taikasauvan ja muuttivat eläimet takaisin eläimiksi ja silloin Mikael muuttui vielä komeammaksi. Hän sanoi:
- Minä olen oikeasti prinssi ja nimeni on Eerik. Sitten vuoden kuluttua Eerik ja Sanna menivät naimisiin ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Ja Rupinaama kärsi orjana loppuelämänsä.

Sarita Aarinen Honkolan koulu 3 lk

Tulosta

Takaisin

Info