Kylätoimintaa on ollut niin kauan kuin on ollut yhteistyötä kylän eri toimijoiden kesken. Tarve uudenlaiselle kylätoiminnalle nousi maanlaajuisesti maaseudun suuren murroksen seurauksista, kun ihmiset muuttivat kaupunkeihin, kyläkouluja lakkautettiin ja kaupat lopettivat toimintansa. Usein kylätoiminta virisi yhteisen kokoontumispaikan saamiseksi tai kyläkoulun pelastamiseksi. Tehtiin monenlaista talkootyötä yhteisen hyvän eteen ja viriteltiin yhteistyötä kunnan ja kyläseurojen välillä.
Kylien kehittämistyötä on tehty Äetsässäkin jo vuosikymmeniä, merkittävän aktiivisesti aina 1970 –luvulta alkaen. On korjattu tai rakennettu kylälle omaa kohtaamispaikkaa ja monenlaista yhteistä tapahtumaa on järjestetty. Omalla kylällä on riittänyt yhteistoimintaa ja harrastuksia.
EU:n myötä kylätoiminta tuli jälleen uuden muutoksen eteen. Kylän kehittämisen pitää olla nyt suunniteltua, jokaisella kylällä pitää olla oma kyläsuunnitelmansa, jota pitää myös päivittää. Projektit eli hankkeet astuivat kuvaan yhteisten päämäärien saavuttamisen rahoituskeinoiksi. EU-hankkeilla Äetsän kyliä kehitettiin perustamalla kylätoimistoja ja hankkimalla niihin tietotekniikkaa. Seuraavassa hankkeessa kirjoitettiin jokaiselle kylälle kyläsuunnitelmat.
Kylillä oli omiakin kehittämishankkeita. EU:n kaavakkeet ja hankkeisiin liittyvä byrokratia osoittautui kuitenkin melkoisen raskaaksi talkootyönä omaa kylää kehittäville ihmisille. Siksi Äetsään haettiin kolmas kaikkien kylien kehittämishanke (Elävät kylät, elävä kunta), johon saatiin palkata täysipäiväinen hankekoordinaattori tekemään kaikkien kylien kehittämistyötä, auttamaan hankepapereiden kanssa ja toimimaan linkkinä kunnan ja kylien välillä.
